Ac24-2009 -PROLOGI-
ROVANIEMI 11.07.2008
Kuusi henkilö paiskaavat kättä keskenään sinetiksi juuri syntyneelle sopimukselle. Pöydässä on hilpeä tunnelma. Iloinen, äänekkääksikin yltyvä puheensorina naurunpurskahduksineen täyttää hämyistä baaria. Virvokkeita kumotaan kurkusta alas kiivaaseen tahtiin. Ilta on lähtenyt vauhdikkaasti liikkeellä ja kaikilla on hyvä nousukiito meneillään.
Puolin ja toisin uhotaan ja heitetään hetulaa, siitä miten helppo nakki tuleva koitos tulee olemaan ja siitä miten nöyryytetään oikein kunnolla toista tiimiä.
Lasin ääressä on kerrattu intensiivisesti viimeisen vuorokauden tapahtumia. Menneen kisan kulkua käytiin tarkasti läpi osuus osuudelta, jälkipyykkiä pestiin huolella ja suurella antaumuksella. Tehdyille virheille naurettiin ja päätettiin ottaa niistä opiksi. Niitä olisi enää turha murehtia, vaan nyt olisi aika rentoutua ja hieman juhlia!
Juhlat olivat alkaneet heti maalintulon jälkeen kuohuviinilaseja kilistellen ja jatkuivat siitä vielä viho viimeisellä siirtymällä pyörillä hotellille puuhapussikaupan kautta koukaten.
Muutaman tunnin kiivaan saunomisen jälkeen alkoikin olla jo sitten edustuskunnossa jatkamaan iltaa viralliseen kisabankettiin.
Tapahtumapaikkana olevan ravintolan henkilökunta ei juurikaan riemusta kiljunut vastaanottaessaan meitä tilaisuuteen! Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän ei pitänyt sinne saapuakaan, mutta suunnitelmiin tulikin muutos ja pölähdimmekin yllättäen paikalle venyttämään jo entuudestaan äärimmilleen viritettyä vähäisen henkilökunnan vieteriä.
Paikalla oleva juhlakansa ilahtui tulostamme ja mukanamme tuomasta reippaasta meiningistä “saatiin sitten vähän menoa näihinkin raamattupiirin kinkereihin” tokaisinkin ohimennen jollekin.
Illan jatkuessa edelleen samoissa merkeissä jossain vaiheessa nousukiidon jo kääntyessä matkalennon kautta laskeutumisvalmisteluihin pysähtyvät joukkuetoverini puntaroimaan illan tiimellyksessä sovittua asiaa!
“Ei me kyllä lähdetä tohon diiliin mukaan alkuunkaan” tokaisivat molemmat yhdestä suusta tohkeissaan, vielä lisäten “saat kyllä lähteä kisaamaan sinne ihan itseksesi!”
Helsinki 23.6.2009
Melkein vuosi on noista tapahtumista vierähtänyt. Nyt kisan kolkuttaessa ovelle olemme saaneet vihdoin viimein joukkueen kasaan koitosta varten! Joukkueeseen tuli miehistön vaihdos viimemetreillä. Saulille tuli este, eikä hän valitettavasti pääse tänä vuonna mukaan kisaamaan.
Oman yhtiön sisältä en onnistunut löytämään hänelle tuuraajaa ja hänen tilalleen joukkueeseen liittyy Tanja Rovaniemeltä.
Tanja oli kisassa mukana viime vuonnakin ja tutustuimme häneen silloin taivaltaessamme yhdessä heidän joukkueensa kanssa kisan pitkällä pyöräosuudella. Hän tuo mukanaan joukkueeseemme todella tervetullutta melontakokemusta ja hyvää tuntemusta pohjoisen maastotyypeistä.
Vuoden aikana on tullut kulutettua nastaria ja venytettyä fillarin ketjua ahkeraan tahtiin kartta kourassa vaihtelevalla menestyksellä pitkin Nuuksion metsiä, sekä keskuspuiston polkuja. Nyt veri punnitaan, onko se kantanut hedelmää?
Loppuun voi vain todeta lyhyesti Suomalaiskansalliseen tyyliin “lähdetään yrittämään parhaamme ja katsotaan lopussa mihin se riitti!”
Mitä sopimukseen tulee, niin siinä haastoin kolme kollegaani osallistumaan kisaan mukaan kuntosarjassa. Me taas puolestamme olisimme siinä tapauksessa loikanneet kilpasarjaan.
Tämä vuosi mennään kuntosarjassa, ja katsotaan, josko ensi vuonna saisin porukan kasaan kilpasarjan mittelöihin?
Kotosalla 17.7.2009
Kisa on jälkipyykin pesun on edennyt hyvään vaiheeseen! Kävin joukkueemme suorituksen läpi gps- trackerin datasta. Rasti rastilta selvitin ajat, mikä oli vauhtimme kulloinkin kärkeen verrattuna. Tuon informaation analysointi on vielä pesukoneessa pyöriteltävänä.
Seuraavaksi pitäisikin sujauttaa reinot jalkaan, tupakkatakki päälle ja vetäytyä kiikkustuolin huomaan kirjaston hämärään miettimään, aika näyttää lähteekö tarinaa syntymään, vaiko upotanko pesukoneen sisältöineen merten syvyyksiin?
Juha
Kommentit